24.1.2012

Asian tausta

A oli tehnyt henkilöstövuokrausta harjoittavan Henkilöstöpalvelu Argent Oy:n (Argent) kanssa kirjallisen työsopimuksen, jossa oli sovittu, että työsuhde oli määräaikainen. Työsuhteen määräaikaisuuden perusteena oli käyttäjäyrityksen (Koti-Idea Oy) työntekijää koskeva toimeksianto. Työsuhteen määräaika päättyi käyttäjäyrityksen työntekijää koskevan toimeksiannon päättyessä. Työsopimuksessa Argent oli sitoutunut ilmoittamaan työntekijälle työsopimuksen määräajan päättymisajankohdasta välittömästi saatuaan tiedon toimeksiannon päättymisen ajankohdasta.

A:n työsuhde oli kestänyt 15.5.2006 - 26.1.2007. Koti-Idea oli ilmoittanut Argentille A:ta koskevan toimeksiannon päättymisestä 12.1.2007. Argent oli heti asiasta tiedon saatuaan ilmoittanut A:lle, että tämän työsopimus päättyi 26.1.2007. Kirjallinen ilmoitus työsuhteen päättymisestä oli annettu A:lle Argentin toimistossa 15.1.2007. Argent oli maksanut A:lle palkkaa 26.1.2007 saakka.

A oli koko työsuhteensa ajan työskennellyt kokoaikaisena huonekalumyyjänä Koti-Idean Espoon Suomenojan myymälässä. Myymälässä oli työskennellyt tuolloin noin yhdeksän työntekijää, joista ainakin kaksi oli ollut Argentin palveluksessa ja yksi erään muun henkilöstövuokrausyhtiön palveluksessa, josta hän oli siirtynyt Koti-Idean palvelukseen.

Kanne Helsingin käräjäoikeudessa

A vaati vahvistettavaksi, että hänen ja Argentin välillä 26.4.2006 tehty työsopimus oli ollut työsopimuslain 1 luvun 3 §:ssä tarkoitetulla tavalla voimassa toistaiseksi, ja että Argent velvoitetaan suorittamaan hänelle työsopimuslain 12 luvun 2 §:n mukaisena korvauksena työsopimuksen perusteettomasta päättämisestä 12 kuukauden palkkaa vastaavan määrän 26 400 euroa korkoineen tuomion antamispäivästä lukien.

A lausui kanteensa perusteina, ettei määräaikaiselle työsopimukselle ollut ollut perusteltua syytä. Argentilla oli asiakkaina useita käyttäjäyrityksiä, joissa tarvittiin jatkuvasti työvoimaa. Argentilla oli pysyvä työvoiman tarve ja yhtiö oli jatkuvasti hakenut palvelukseensa työntekijöitä välitettäväksi toimimaan vuokratyöntekijöinä myyjän tehtävissä eri käyttäjäyritysten palveluksessa. Myös Koti-Idea oli kasvava yritys, jonka työvoiman tarve oli jatkuvaa.

Määräaikaisten työsopimusten käyttöä tilanteessa, jossa sekä vuokra- että käyttäjäyrityksellä oli pysyvä työvoiman tarve, oli pidettävä työntekijän työsuhdeturvan kiertämistarkoituksessa tehtynä toimenpiteenä. Järjestely, jossa A:n työsopimuksen määräaikaisuus oli sidottu käyttäjäyrityksen tilauksen kestoon, oli tehty työntekijän työsuhdeturvan kiertämistarkoituksessa. Vuokrayritystä koski sama perustellun syyn vaatimus työsopimuksen määräaikaisuudelle kuin muita työnantajia. Vuokrayritys oli velvollinen näyttämään toteen, että sillä oli ollut työsopimuslain edellyttämä peruste määräaikaisen työsopimuksen tekemiselle.

Argentilla ei ollut ollut laillista irtisanomisperustetta, kun se oli päättänyt A:n toistaiseksi voimassaolevan työsopimuksen ilman lain mukaista irtisanomisperustetta. A:lle oli ilmoitettu työsopimuksen päättämisen perusteeksi ainoastaan Koti-Idean tilauksen lakkaaminen. A:ta ei ollut kuultu työsopimuksen päättämisen perusteesta eikä hänelle ollut annettu mahdollisuutta antaa omaa selvitystään asiasta.

A:n työnteossa ei ollut ollut huomautettavaa ja henkilökohtaisten myyntitilastojen mukaan hän oli saavuttanut hyviä tuloksia. Työsuhdetta päätettäessä A:lle oli laadittu työpaikalla työvuorolista 17.3.2007 saakka, joten työsopimuksen päättäminen oli tapahtunut yllättäen.

Välittömästi A:n työsopimuksen päättymisen jälkeen Argent oli etsinyt uutta henkilökuntaa myyjän tehtäviin Koti-Idean Espoon toimipisteeseen. Myymälään oli palkattu sekä uusi myymäläpäällikkö että Argentin kautta uusia työntekijöitä kokoaikatyöhön. A:n työtehtävät eivät olleet vähentyneet tai loppuneet, eikä töiden vähentyminen voinut olla työsopimuksen päättymisen syynä.

Vastaus

Argent vaati kanteen hylkäämistä. Määräaikaiselle työsopimukselle oli ollut perusteltu syy. Argent oli vallitsevan käytännön mukaisesti solminut perustellun määräaikaisen työsopimuksen A:n kanssa. A:n oli esitettävä perusteet sille, miksi hänen kohdallaan alalla vallitsevasta käytännöstä tulisi poiketa (KKO 1988:9).

Argentilla ei ollut ollut A:n määräaikaisen työsuhteen päätyttyä työsopimuslain 7 luvun 4 §:n tarkoittamaa uudelleensijoittamis- ja koulutusvelvollisuutta, koska työsuhde oli päättynyt määräajan päätyttyä 26.1.2007. Määräaikaisella työntekijällä ei ollut etuoikeutta saada uutta työsopimusta, vaan määräajan päättyessä päättyi myös työsuhde. Merkitystä oli vain sillä, että työsopimusta tehtäessä määräaikaisen sopimuksen tekemiselle oli ollut peruste. Käyttäjäyrityksen tilanteen myöhemmillä muutoksilla ei ollut merkitystä. Määräaikaisen työsuhteen päättyessä työnantajalla ei ollut työntekijän kuulemisvelvoitetta.

A:n työsuhteen määräaikaisuuteen ei ollut liittynyt työntekijän työsuhdeturvan kiertämistarkoitusta. Argentilla ei ollut ollut tarjota A:lle työtä Koti-Idean toimeksiannon päättymisen jälkeen.

A:n työpanosta vuokrattaessa työtä oli ollut tarjolla vain yhdeksi työskentelyjaksoksi, eikä Argentilla ollut ollut tietoa jälkityöllistämismahdollisuuksista työskentelyjakson päätyttyä. Argentilla ei ollut niin laajaa asiakaskuntaa, että se olisi pystynyt takaamaan työntekijöille jatkuvia työtilaisuuksia. Argentilla ei ollut ollut edellytyksiä työllistää A:ta pysyvästi.

Koti-Idea oli tarvinnut vuokratyövoimaa lähinnä kysynnän vaihteluiden tasaamiseen. Lisäksi Koti-Ideaan työsuhteessa oleva työntekijä oli ollut sairauslomalla, jonka kestosta ei ollut ollut tietoa ja jonka vuoksi Koti-Ideassa oli tarvittu lisätyövoimaa. Koti-Idea oli päättänyt toimeksiannon osaltaan siksi, että sairauslomalla ollut työntekijä oli palannut töihin ennakoitua aiemmin. Kauppa ei ollut myöskään käynyt Espoon myymälässä toivotulla tavalla, ja Koti-Idea oli tästä syystä päättänyt karsia kuluja.

Argentilla oli rajoitetut mahdollisuudet työllistää tietty henkilö, koska työntekijän työllistymiseen vaikutti ratkaisevasti myös se, kenet käyttäjäyritys kulloinkin valitsi.

Työntekijän ammattitaidolla ja monitaitoisuudella oli suuri käytännön merkitys siinä, kyettiinkö työntekijä työllistämään pysyvästi toistuviin toimeksiantoihin. A:lla ei ollut mitään erityistä ammattitaitoa tai monitaitoisuutta, jotka olisivat taanneet hänelle toistuvia työtilaisuuksia. Joka tapauksessa Argentin saama uusi tilaus A:n toimeksiannon päätyttyä oli uusi ja erillinen, eikä A ollut täyttänyt Koti-Idean ammattitaito- tai muita vaatimuksia.

Käräjäoikeuden tuomio 27.3.2009

Käräjäoikeus totesi, että vuokratyösuhteissa toistaiseksi voimassa oleva työsuhde oli pääsääntö ja määräaikaisiin työsuhteisiin sovellettiin työsopimuslain 1 luvun 3 §:n 2 momentissa säädettyjä määräaikaisen sopimuksen käytön edellytyksiä. Työnantajan aloitteesta määräaikainen sopimus oli solmittavissa silloin, kun siihen oli työn luonteeseen tai työnantajan toimintaan liittyvä perusteltu syy.

Vuokratyöntekijän ja vuokrayrityksen välinen työsopimus perustui vuokrayrityksen ja käyttäjäyrityksen väliseen kaupalliseen sopimukseen. Sopimuksella sovittiin yleensä tietystä kalenteriaikaan sidotusta työstä tai määrätystä työkokonaisuudesta. Tyypillistä vuokratyösopimuksille oli, että sopimus solmittiin käyttäjäyrityksen tilauksen kestoajaksi. Tällöin määräaikaisuuden peruste kytkeytyi ajanjaksoon, jolloin käyttäjäyritys tarvitsi työvoimaa. Silloin kun vuokratyöntekijän sopimus koski vain tiettyä määrättyä työtä ja vuokrayrityksellä ei ollut yrityksen asiakaskunta ja toiminnan laajuus huomioon ottaen edellytyksiä tarjota työtä sopimuksessa sovitun työkokonaisuuden jälkeen, edellytyksiä toistaiseksi voimassa olevaan työsuhteeseen ei ollut olemassa. Jos sen sijaan vuokrayritys voi tarjota vuokratyöntekijälle jatkuvasti työtilaisuuksia eri käyttäjäyrityksissä, lähtökohtana oli, että vuokrayrityksen ja vuokratyöntekijän välinen työsuhde oli toistaiseksi voimassa oleva.

Arvioitaessa Argentin oikeutta solmia määräaikainen työsopimus ratkaisevaa oli se, olisiko Argent pystynyt työsopimuksen tehdessään etukäteisarvioinnin valossa työllistämään A:n uudelleen sopimuksen päätyttyä.

Argentin toimitusjohtaja oli käräjäoikeudessa kertonut, että yhtiön palveluksessa oli vuosina 2006 - 2007 ollut kymmenen vakituista työntekijää, jotka olivat olleet joko toimistohenkilökuntaa tai rekrytoijia. Kaikki muut työntekijät olivat olleet määräaikaisia. Heitä oli ollut 50 - 100. Argentilla ei ollut ollut mahdollisuutta palkata heitä toistaiseksi voimassa olevaan työsuhteeseen, koska heidän työnsä oli perustunut käyttäjäyritysten toimeksiantoihin. Argentilla oli tuolloin ollut asiakkaina 5 - 10 käyttäjäyritystä. Toimeksiantosuhde oli päättynyt sopimuksen mukaisesti Koti-Idean ilmoitukseen. Argent ei ollut voinut luvata töitä jatkossa, koska työhaastattelu saattoi päättyä siihen, ettei käyttäjäyritys hyväksynyt työntekijää.

Käräjäoikeus katsoi selvitetyksi, että A:lla oli ollut työkokemusta huonekalujen myynnistä ja että hänen työsopimuksensa oli perustunut Koti-Idean toimeksiantoon. Koti-Ideassa yksi työntekijä oli palannut pitkältä sairauslomalta töihin, yksi työntekijä oli irtisanottu ja yksi työntekijä siirretty myymäläpäälliköksi. Toisesta yksiköstä oli tullut yksi työntekijä kiireavuksi noin kolmeksi viikoksi ja sen jälkeen Argentin kautta oli tullut kaksi työntekijää.

Käräjäoikeus katsoi, että työntekijöiden tarvetta Koti-Ideassa oli aiheuttanut yhden työntekijän irtisanominen ja yhden työntekijän siirtyminen toisiin tehtäviin. Kysymyksessä ei ollut ollut sellainen vuokratyöntekijöiden jatkuva tarve, jonka Argent olisi voinut ennakoida. Muutakaan sellaista seikkaa, jonka perusteella Argentilla olisi ollut työsopimuksen solmimishetkellä perusteltu syy uskoa pystyvänsä jatkuvasti tarjoamaan A:lle töitä työsopimuksen päättymisen jälkeen, ei ollut ilmennyt. Tätä käsitystä tuki myös se, että Argentin asiakkaat viime kädessä itse ratkaisivat sen, kuka tarjotuista työntekijöistä valittiin tekemään töitä käyttäjäyrityksen toimeksiannosta.

Argentilla ei ollut ollut sen asiakaskunta ja toiminnan laajuus huomioon ottaen perusteltua aihetta olettaa, että sillä olisi ollut tarjota A:lle uutta työtä Koti-Idean toimeksiannon jälkeen. Huomioon ottaen Argentin työvoiman tarpeen vaihtelu ja se, että kaikki muutkin sen vuokratyöntekijät olivat olleet määräaikaisissa työsuhteissa, ei ollut myöskään perusteltua aihetta epäillä, että tarkoituksena olisi ollut kiertää työntekijän suojaksi säädettyjä irtisanomissuojasäännöksiä. Argentilla oli siten ollut oikeus solmia määräaikainen työsopimus A:n kanssa.

Käräjäoikeus hylkäsi kanteen.

Asian on ratkaissut käräjätuomari Terhi Mattila.

Helsingin hovioikeuden tuomio 23.7.2010

A valitti hovioikeuteen.

Hovioikeus totesi, että vuokratyöntekijänä olleen A:n työsopimuksen kesto oli sovittu vastaamaan Koti-Idean tilauksen kestoa, jonka päättäminen oli ollut sen ja Argentin välisen toimeksiantosopimuksen rajoissa Koti-Idean päätösvallassa. Myös vuokratyössä määräaikaisen työsopimuksen tekemisen edellytyksiä oli arvioitava työsopimuslain 1 luvun 3 §:n 2 momentissa säädettyjen perusteiden mukaan. Vuokrayrityksen ja käyttäjäyrityksen välisellä sopimuksella ei voitu vähentää pakottaviin työoikeudellisiin säännöksiin perustuvia työntekijän oikeuksia. Asia voi tulla arvioitavaksi myös työntekijän irtisanomissuojan kiertämistä koskevien säännösten kannalta, jos vuokrayritys ilman suoritettavaan työhön liittyvää todellista tarvetta kytki määräaikaisen työsopimuksen päättymisen käyttäjäyrityksestä riippuvaan toimeksiannon kestoon.

Arvioitaessa, oliko Argentilla ollut perusteltu syy tehdä määräaikainen työsopimus A:n kanssa, oli otettava huomioon Argentin toimiala henkilöstöpalveluyrityksenä sekä vuokrayrityksen ja käyttäjäyrityksen välillä noudatettu työnjako. Argentin toiminnan välttämättömänä edellytyksenä oli ollut hakea työntekijöitä, joita se voi tarjota käyttäjäyrityksen vuokratyöntekijöiksi käyttäjäyrityksen tilauksen kestoajaksi. Päätösvalta kunkin Argentin tarjoaman yksittäisen työntekijän työhönotossa oli kuulunut käyttäjäyritykselle. Vastaavasti toimeksiannon kesto oli ollut täysin riippuvainen käyttäjäyrityksestä. Käyttäjäyrityksen tekemät henkilöstövalinnat ja sen työvoiman tarve olivat siten vaikuttaneet myös Argentin mahdollisuuksiin tarjota työtä ja ennakoida A:lle tarjottavan työn kestoa.

Asiassa oli selvitetty, että Koti-Idean käyttämien vuokratyöntekijöiden määrä oli Koti-Idean liiketoiminnan kasvuvaiheen ja muun muassa uusien myymälöiden avaamisen vuoksi vaihdellut. Lisäksi Espoon Suomenojan myymälässä muutoksia työvoiman tarpeeseen oli aiheuttanut erään työntekijän paluu sairauslomalta sekä myymäläpäällikön vaihtuminen. Nämä seikat viittasivat siihen, että Koti-Idea oli käyttänyt vuokratyöntekijöitä nimenomaan työvoiman tarpeensa vakiintumattomuudesta johtuen. Argentilla oli näissä olosuhteissa A:n kanssa työsopimusta solmiessaan ollut vain vähäiset mahdollisuudet ennakoida A:ta koskevan toimeksiannon lopullista kestoa.

Argentin työvoiman tarpeen pysyvyyttä arvioitaessa oli otettava huomioon yhtiön toiminnan laajuus ja mahdollisuudet tarjota työtä muissa käyttäjäyrityksissä Koti-Idean tilauksen päätyttyä. Asiassa kuullun todistajan kertoman mukaan Argentin kokoiset työvoiman vuokrausta harjoittavat henkilöstöpalveluyritykset eivät pääsääntöisesti olleet riittävän suuria kyetäkseen työllistämään välittämiään työntekijöitä toistaiseksi. Käytännössä määräaikaisten työsopimusten kesto vastasi käyttäjäyrityksen toimeksiannon kestoa. Asiassa ei ollut esitetty näyttöä siitä, että Argent olisi asiakaskuntansa ja toimeksiantojensa määrän puolesta voinut varautua siirtämään A:n jonkun toisen käyttäjäyrityksen palvelukseen Koti-Idean tilauksen päättyessä. Argent oli näin ollen menetellyt toimintaedellytystensä puitteissa ja alalla vakiintuneen käytännön mukaisesti solmiessaan A:n kanssa määräaikaisen työsopimuksen Koti-Ideassa tehtävästä vuokratyöstä.

Edellä mainituilla perusteilla hovioikeus katsoi näytetyksi, että Argentilla oli ollut työsopimusta solmittaessa Argentin liiketoimintaan ja A:lla teetettävään työhön perustuva työsopimuslain 1 luvun 3 §:n 2 momentissa tarkoitettu perusteltu syy määräaikaisen sopimuksen tekemiselle.

Koti-Idean oli näytetty työvoiman tarpeen vakiintumattomuudesta johtuen käyttäneen sekä omaa myymälähenkilökuntaa että vuokratyöntekijöitä. Lisäksi sen oli näytetty käyttäneen muitakin henkilöstöpalveluyrityksiä kuin Argentia. A:ta koskevan tilauksen oli siten näytetty olleen yksi Koti-Idean työvoiman tarpeen vaihteluiden tasaamiseksi eri vuokrayrityksille antamista toimeksiannoista. Argent ei ollut voinut vaikuttaa saamansa toimeksiannon jatkumiseen eikä tietää Koti-Idean tulevaa tarvetta. Nämä seikat huomioon ottaen hovioikeus katsoi, että määräaikaisen työsopimuksen käyttäminen oli perustunut teetettävään työhön perustuvaan Argentin todelliseen tarpeeseen eikä kysymys näissä olosuhteissa ollut työntekijän irtisanomissuojan kiertämisestä. Myöskään Koti-Idean mahdolliset myöhemmät Argentille antamat toimeksiannot eivät antaneet aihetta vastakkaiseen päätelmään, kun A:n työtä koskenut Argentin saama tilaus oli riidattomasti päättynyt.

Näillä ja käräjäoikeuden tuomiossa todetuilla perusteilla hovioikeus ei muuttanut käräjäoikeuden tuomiota.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Pirkko Kauppinen, Paula Salonen ja Seppo Ovaskainen.

Perustelut

Asian tausta ja kysymyksenasettelu

1. Henkilöstön vuokrausta harjoittava Argent työnantajana ja A työntekijänä ovat 26.4.2006 allekirjoittaneet työsopimuksen, jonka ehtojen mukaan työsuhde oli määräaikainen ja työsuhteen määräaika päättyi asiakasyhtiön (toimeksiantajan) työntekijää koskevan toimeksiannon päättyessä. Työsopimuksessa on edelleen todettu, että työntekijälle ilmoitettiin määräajan päättymisajankohdasta välittömästi, kun työnantaja oli saanut tiedon toimeksiannon päättymisen ajankohdasta. Työsopimuksen mukaan siinä tarkoitettu toimeksiantaja oli työnantajan asiakasyritys Koti-Idea.

2. Työsopimuksen taustasta ja tarkoituksesta sopimuksessa on mainittu, että työnantaja tarjosi työntekijälle työtä toimeksiantajan henkilöstötarpeen ja sitä vastaavan vuokratyötilauksen mukaisesti ja että työntekijä suoritti työnantajansa lukuun hänelle osoitettavaa työtä toimeksiantajan tehtävissä. Tarvittaessa työnantaja voi osoittaa työntekijälle määräajan kestäessä työtä myös työnantajan toisen toimeksiantajan tehtävissä. Työntekijän työtehtävänä oli toimia myyjänä myymälässä tai muussa toimeksiantajan osoittamassa tehtävässä. Työsopimuksessa on ollut edelleen ehdot palkan määräytymisestä ensin ajalla 15.5. - 31.5.2006 ja sitten 1.6.2006 alkaen.

3. Työsopimuksen mukainen työsuhde on alkanut 15.5.2006. Koti-Idea on 12.1.2007 ilmoittanut Argentille, että toimeksianto päättyi, jolloin Argent on heti ilmoittanut A:lle tämän työsuhteen päättyvän 26.1.2007. Työsopimuksen päättymisperusteeksi Argent on ilmoittanut työntekijää koskevan asiakastilauksen päättymisen. Argent on maksanut A:lle palkan viimeksi mainittuun päivään saakka.

4. Asiassa on Korkeimmassa oikeudessa ensi sijassa kysymys siitä, onko Argentin ja A:n välistä työsopimusta pidettävä määräaikaisena vai toistaiseksi voimassa olevana.

Vuokratyöstä yleensä

5. Työvoiman vuokrausta koskevien periaatteiden mukaan vuokrayritys työnantajana asettaa korvausta vastaan työntekijänsä ulkopuolisen sopijakumppaninsa eli käyttäjäyrityksen käyttöön. Vuokratyöntekijä tekee työsopimuksensa perusteella työtä vuokrayrityksen lukuun mutta käyttäjäyrityksen hyväksi. Vuokratyöntekijän ja käyttäjäyrityksen välillä ei ole sopimussuhdetta, mutta käyttäjäyritykselle siirtyy oikeus johtaa ja valvoa työntekijän työntekoa sekä ne työnantajalle säädetyt velvollisuudet, jotka liittyvät välittömästi työn tekemiseen ja työjärjestelyihin. Vuokrayritys vastaa muista lakiin perustuvista työantajan velvoitteista työntekijään nähden.

6. Riidatonta on, että tässä tapauksessa kysymys on ollut vuokratyösuhteesta, jossa A on ollut vuokratyöntekijä, Argent vuokrayritys ja Koti-Idea käyttäjäyritys.

Vuokratyösopimusta ja työsuhteen kestoa koskevista säännöksistä

7. Työsopimuslakiin ei sisälly erillistä työsopimuksen kestoa koskevaa säännöstä sitä tilannetta varten, että työsopimus liittyy työvoiman vuokraukseen. Työntekijän ja vuokrayrityksen välisen työsopimuksen kestoa säätelee työsopimuslain 1 luvun 3 §:n 2 momentin (55/2001) työsopimuksen kestoa koskeva yleinen säännös. Sen mukaan työsopimus on voimassa toistaiseksi, jollei sitä ole perustellusta syystä tehty määräaikaiseksi. Työnantajan aloitteesta ilman perusteltua syytä tehtyä määräaikaista työsopimusta samoin kuin ilman perusteltua syytä tehtyjä toisiaan seuraavia määräaikaisia työsopimuksia on pidettävä toistaiseksi voimassa olevina. Lainkohtaa on muutettu vuoden 2011 alusta voimaan tulleella lailla, joka kysymyksessä olevilta osilta on asiallisesti samansisältöinen kuin edellä selostettu säännös.

8. Määräaikainen työsopimus päättyy työsopimuslain 6 luvun 1 §:n 1 momentin mukaan ilman irtisanomista määräajan päättyessä tai sovitun työn valmistuessa. Jos työsopimuksen päättymisen ajankohta on vain työnantajan tiedossa, hänen on pykälän 2 momentin mukaan ilmoitettava työntekijälle työsopimuksen päättymisestä viipymättä päättymisajankohdan tultua hänen tietoonsa.

9. Korkein oikeus toteaa, että vuokratyösuhteessakin pääsääntönä on lain mukaan toistaiseksi voimassa oleva työsopimus ja että määräaikaisen työsopimuksen tekeminen edellyttää perusteltua syytä. Arvioitaessa sitä, milloin kysymys on perustellusta syystä, on otettava huomioon, että sitä koskeva vaatimus on työntekijän suojaksi säädettyä pakottavaa oikeutta. Perustellun syyn vaatimuksella torjutaan mahdollisuus kiertää työsuhdeturvaa koskevia työsopimuslain pakottavia säännöksiä työsopimuksen kestoaikaa koskevalla valinnalla (HE 157/2000 vp s. 60).

10. Niin kuin edellä mainitussa hallituksen esityksessäkin on todettu (s. 60), perusteltu syy määräaikaisen työsopimuksen tekemiseen voi liittyä sijaisten tarpeeseen tai tehtävän työn luonteeseen, kuten työn kausiluonteisuuteen tai tarpeeseen saada työntekijä tietyn tilauksen toimittamisen kestoajaksi. Myös muut yrityksen toimintaan tai tehtävään liittyvät perustellut syyt, kuten tarve saada lisätyövoimaa tuotantohuippujen tasaamiseksi tai kysynnän vakiintumattomuus, voivat mahdollistaa määräaikaisen työsopimuksen käyttämisen. Jos työnantajalla sitä vastoin on pysyvä työvoiman tarve, määräaikaisten sopimusten käyttö ei ole sallittua.

11. Edelleen on otettava huomioon, että määräaikaisina voidaan pitää vain sellaisia työsopimuksia, joiden päättyminen määräytyy objektiivisin perustein, kuten päivämäärän, tietyn tehtävän loppuun saattamisen tai tietyn tapahtuman perusteella. Vaatimus objektiivisesta päättymisperusteesta kytkeytyy siihen, että määräaikaisen työsopimuksen tekemiselle on oltava työtehtävien määräaikaisesta luonteesta johtuva peruste. Tällöin työsopimuksen kesto on yleensä osapuolten ennakoitavissa työsopimusta tehtäessä. Juuri objektiivisen perusteen vaatimuksella torjutaan mahdollisuutta kiertää työsuhdeturvaa koskevia työsopimuslain pakottavia säännöksiä työsopimuksen kestoaikaa koskevalla valinnalla. Edellä mainitussa työsopimuslain 6 luvun 1 §:n 2 momentin säännöksessä säädetään tilanteesta, jossa määräaikaisen työsopimuksen päättymisajankohtaa ei ole sopimusta tehtäessä voitu määritellä tarkasti. Työsopimus voi siis tästä huolimatta olla määräaikainen. Kuitenkin se, että työsopimuksessa tarkoitetun työn ja siten myöskään työsopimuksen päättymisajankohta ei ole sopimusta tehtäessä lainkaan arvioitavissa, viittaa vuokratyössäkin työntekijöiden tarpeen pysyvyyteen ja siten siihen, että työsopimusta on pidettävä toistaiseksi voimassa olevana.

Arviointi tässä tapauksessa

12. Argent on asiassa vedonnut siihen, että työvoiman vuokrausalalla vakiintuneen käytännön mukaisesti työsopimuksen kestoksi oli sovittu Argentin ja Koti-Idean välisen toimeksiannon kesto ja että Argent ei ollut voinut A:ta koskevan toimeksiannon päätyttyä tarjota hänelle muuta työtä. Argent ei ollut voinut määrätä käyttäjäyrityksen työvoiman tarpeesta, vaan käyttäjäyritys oli itse valinnut, keitä työntekijöitä se oli ottanut palvelukseensa. Perustellun syyn vaatimusta olikin arvioitava vuokrayrityksen näkökulmasta. Tässä tapauksessa Koti-Idean toiminta oli ollut joka tapauksessa vakiintumatonta ja sen työntekijöiden tarve oli ollut vaikeasti ennakoitavissa. A:n tilauksen päätyttyä Koti-Idean työvoiman tarve oli muuttunut, sillä eräs työntekijä oli palannut sairauslomalta työhön ja myymäläpäällikkö oli vaihtunut. Nämä seikat osoittivat, että Koti-Idea oli käyttänyt vuokratyövoimaa, koska sen työvoiman tarve ei ollut vakiintunut. Tämä oli osoitus siitä, ettei Argentilla ollut ollut mahdollisuutta ennakoida A:ta koskevan toimeksiannon kestoa, vaan kesto oli ollut täysin riippuvainen Koti-Ideasta. A:n määräaikaisen työsopimuksen päättyminen oli sidottu tiettyyn tapahtumaan eli Koti-Idean ilmoitukseen toimeksiannon keston päättymisestä.

13. Argent on edellä kerrotuin tavoin vedonnut siihen, että määräaikaisuuden sitominen toimeksiannon kestoon vastasi työvoiman vuokrausalalla vallitsevaa sopimuskäytäntöä. Tämän johdosta Korkein oikeus toteaa, että myös Korkeimman oikeuden käytännössä (KKO 1995:13) on katsottu, että tietyllä alalla vallitsevalle käytännölle voidaan antaa merkitystä arvioitaessa sitä, onko kysymyksessä ollut lain mukainen määräaikainen työsopimus. Työvoiman vuokrausalalla myös syntyy usein tilanteita, joissa suoritettavan työn luonteen johdosta määräaikaisen työsopimuksen solmiminen on perusteltua. Oikeudenkäyntiaineistosta ilmenee edelleen, että määräaikaisen työsopimuksen keston sitominen toimeksiannon kestoon ei ole poikkeuksellista. Kuitenkaan pelkästään työvoiman vuokrausalan käytäntöä ei voida pitää sellaisena työn luonteeseen tai teetettävään työhön liittyvänä seikkana, joka oikeuttaisi määräaikaisen työsopimuksen tekemisen. Sopimuskäytännöllä ei voida syrjäyttää lain pakottavia säännöksiä. Tässäkin tapauksessa on siten erikseen arvioitava, täyttyykö asiassa työsopimuksen määräaikaisuudelle laissa säädetty edellytys.

14. Korkein oikeus toteaa, että työsopimuksen määräaikaisuuden edellytyksiä on arvioitava lähtökohtaisesti työnantajana olevan vuokrayrityksen olosuhteiden perusteella. Vuokrayrityksen toiminnan luonteen vuoksi myös käyttäjäyrityksen olosuhteilla voi olla merkitystä. Työsopimuslaissa säädetty vaatimus perustellusta syystä määräaikaisen työsopimuksen edellytyksenä täyttyy silloin, kun määräaikaisuus perustuu työntekijän työtehtävien määräaikaiseen luonteeseen. Työtehtävät eivät ole luonteeltaan määräaikaisia pelkästään sen vuoksi, että työtä teetetään vuokratyönä. Myös vuokratyössä määräaikaisuudelle on perusteltu syy vain silloin, kun vuokratyönä teetetään työtehtäviä, joita on tarjolla vain rajoitetuksi ajaksi. Jos sitä vastoin vuokratyöntekijällä teetetään pysyväisluonteisia työtehtäviä eikä työsopimuksen päättymistä ole objektiivisin perustein määritelty, voi arviointi johtaa siihen, että työsopimus katsotaan toistaiseksi voimassa olevaksi.

15. A:n ja Argentin välisen työsopimuksen mukaan määräaikaisuuden perusteena on ollut ”asiakkaan työntekijää koskeva toimeksianto”. Työsopimuksesta ei ilmene, että määräaikaisuus olisi perustunut erikseen määriteltyyn käyttäjäyrityksen työvoiman tarpeesta johtuvaan syyhyn. A:n työsopimuksen mukaiset työtehtävät ovat liittyneet pääasiallisesti huonekalumyyjän tavanomaiseen työhön käyttäjäyrityksen huonekaluliikkeessä. Työtehtävien samoin kuin palkan määrittely viittaa pikemminkin teetettävän työn jatkuvuuteen kuin määräaikaisuuteen.

16. Tässä tapauksessa työsopimuksessa on sovittu, että työsuhteen määräaika päättyi käyttäjäyrityksen työntekijää koskevan toimeksiannon päättyessä. Tämän tarkemmin työsopimuksen päättymisajankohtaa ei ole määritelty. Työsopimuksen päättyminen on siten tehty riippuvaiseksi pelkästään käyttäjäyrityksen eli työsopimuksen ulkopuolisen tahon päätöksestä. Työsopimuksen sopijapuolten kannalta tämä on merkinnyt sitä, että työsopimuksen päättäminen ei ole ollut sidoksissa mihinkään työsopimuksessa sovittuun työntekijän työhön liittyvään objektiiviseksi katsottavaan perusteeseen, kuten esimerkiksi sijaisuuden päättymiseen. Sillä seikalla, mitä Argent ja Koti-Idea ovat keskenään sopineet toimeksiannon kestosta, ei sellaisenaan ole merkitystä arvioitaessa sitä, onko A:n ja Argentin välistä työsopimusta pidettävä määräaikaisena vai toistaiseksi voimassa olevana. Korkein oi¬keus katsoo, että tällainen vain käyttäjäyrityksen määrättävissä olevaan toimeksiannon kestoon sidottu työsopimuksen määräajan päättyminen ei ole perustunut objektiiviseen perusteeseen.

17. Mainituilla perusteilla Korkein oikeus katsoo, että A:n ja Argentin välinen työsopimus on työnantajan aloitteesta tehty määräaikaiseksi ilman perusteltua syytä. Työsopimusta on näin ollen pidettävä toistaiseksi voimassa olevana.

18. Tämän vuoksi Argentilla ei ole ollut oikeutta päättää työsopimusta sillä ilmoittamallaan perusteella, että Koti-Idean A:ta koskeva toimeksianto oli päättynyt. Argent ei ole muutoinkaan osoittanut, että sillä olisi ollut laillinen peruste päättää työsopimus.

19. A:lla on siten oikeus saada työsopimuslain 12 luvun 2 §:n nojalla korvausta työsopimuksen perusteettomasta päättämisestä. Alemmat oikeudet ovat hylänneet kanteen jo sillä perusteella, että kysymys on ollut määräaikaisesta eikä toistaiseksi voimassa olevasta työsopimuksesta, eivätkä siten ole käsitelleet asiaa enemmälti. Tämän vuoksi asian käsittelyä on vahingonkorvauksen määrän osalta jatkettava käräjäoikeudessa. Asiaa uudelleen käsiteltäessä on otettava huomioon työsopimuslain 12 luvun 3 §:n säännös ja lausuttava myös Korkeimmassa oikeudessa esitetyistä oikeudenkäyntikuluvaatimuksista.

Päätöslauselma

Hovioikeuden ja käräjäoikeuden tuomiot kumotaan.

Korkein oikeus vahvistaa, että A:n ja Henkilöstöpalvelu Argent Oy:n välillä 26.4.2006 solmittu työsopimus on työsopimuslain 1 luvun 3 §:n 2 momentissa tarkoitetulla tavalla ollut voimassa toistaiseksi.

Asia palautetaan vahingonkorvauksen ja oikeudenkäyntikulujen korvausten osalta Helsingin käräjäoikeuteen, jonka on omasta aloitteestaan otettava asia uudelleen käsiteltäväkseen ja ottaen huomioon palautuksen syy siinä laillisesti meneteltävä.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Kati Hidén, Kari Kitunen, Pasi Aarnio (eri mieltä), Hannu Rajalahti ja Timo Esko (eri mieltä). Esittelijä Kristiina Harenko.

Eri mieltä olevien jäsenten lausunnot

Oikeusneuvos Esko: Olen perustelujen 1 - 12 kohdassa todetun osalta samaa mieltä kuin enemmistö. Sen jälkeen lausun seuraavaa.

Totean, että määräaikaisuuden edellytyksiä on arvioitava lähtökohtaisesti työnantajan eli tässä tapauksessa vuokrayrityksen olosuhteiden perusteella. Vuokrayrityksen toiminnan luonteesta johtuen kuitenkin myös käyttäjäyrityksen olosuhteilla on merkitystä.

Käyttäjäyritykset kääntyvät vuokrayrityksen puoleen tyypillisesti tilanteessa, jossa ne tarvitsevat työvoimaa ajallisesti rajattuna, ehkä kausiluotoista tehtävää, kuten sijaisuutta varten tai ruuhkahuipusta selviämiseksi. Tilanne on tällöin usein sellainen, että käyttäjäyrityksellä olisi ollut perusteltu syy määräaikaisen työsopimuksen käyttämiseen. Palkatessaan työntekijän tällaiseen tehtävään myös vuokrayrityksellä voi olla perusteltu syy määräaikaisen työsopimuksen tekemiseen.

Toisaalta vuokrayrityksenkään työsuhde ei voi olla määräaikainen silloin, jos käyttäjäyritykselläkään ei olisi ollut perusteltua syytä määräaikaisen työsopimuksen solmimiseen. Vuokrayrityksen tekemän työsopimuksen määräaikaisuutta arvioitaessa on otettava myös huomioon, ettei käyttäjäyritykselle mahdollisteta työsuhdeturvan kiertämistä siirtämällä työsuhde vuokratyön piiriin.

Vuokrayrityksen toiminnan luonteesta tai alan käytännöstä ei kuitenkaan yksin voida johtaa perustetta määräaikaisen työsopimuksen edellyttämälle perustellulle syylle. Ratkaisevaa on, ovatko ne työtehtävät, joita varten työsopimus solmitaan, sellaisia, että niiden vuoksi edellytykset määräaikaisen sopimuksen solmimiselle ovat vuokrayrityksenkin kannalta olemassa.

A:n työsopimuksen määräaikaisuus on perustettu Argentin ja Koti-Idean väliseen toimeksiantosopimukseen. Sitä ei ole solmittu määrätyksi ajaksi, vaan sen päättyminen on riippunut Koti-Idean ilmoituksesta. Sopimuksen kestoa ja sen päättymistä ei ole osoitettu sidotun millään tavoin A:n suorittamiin työtehtäviin. Katson, ettei tällainen toimeksiantosopimus muodosta Argentille perusteltua syytä määräaikaisen työsuhteen solmimiselle A:n kanssa.

Argentin Koti-Idean olosuhteiden osalta vetoamat seikat eivät myöskään osoita, että Koti-Idean työvoiman tarvetta koskevat olosuhteet olisivat A:n työsopimusta solmittaessa olleet sellaiset, että pelkästään niiden perusteella ja kiinnittämättä huomiota Argentin muihin työllistämismahdollisuuksiin, olisivat olleet edellytykset määräaikaisen työsopimuksen solmimiseen. Näin ollen työsopimusta on pidettävä toistaiseksi voimassa olevana.

Näillä perusteilla päädyn samaan lopputulokseen kuin enemmistö.

Oikeusneuvos Aarnio: Olen samaa mieltä kuin oikeusneuvos Esko.